Toimintaterapian opinnnot PolyU:ssa
The Hong Kong Polytechnic University on ainut koulutusta tarjoava oppilaitos Hong Kongissa ja koulutus kestää 4 vuotta. Toimintaterapeutit työskentelevät valmistumisensa jälkeen useimmiten sairaaloissa tai eri kuntoutuslaitoksissa. Oman yrityksen perustaminen on melko harvinaista. Alan opintoja ja toimintaterapeutteja arvostetaan kovasti ja koulutusta pidetään myös tosi vaativana Hong Kongissa.
Omaan lukujärjestykseeni kuului kevään ajan neljä kurssia, joista puolet oli 2. vuoden ja puolet 3.vuoden opintoja:
Näillä eväillä koen oloni varmemmaksi lähestyvää valmistumista ajatellen. Vaihtoonlähtö opintojen loppuvaiheessa on myös vahvistanut kiinnostusta jatko-opintoja kohtaan. On paljon asioita, joista ei vielä tiedä ja joita voisi kehittää!
Omaan lukujärjestykseeni kuului kevään ajan neljä kurssia, joista puolet oli 2. vuoden ja puolet 3.vuoden opintoja:
- Enabling Occupation: Musculoskeletal Rehabilitation
- Clinical Neurology & Neuroscience
- Occupational Therapy Theory & Process II
- Enabling Occupation: Medical & Neuro-Rehabilitation
Jokaisesta aineesta oli kaksi tuntia viikossa: yksi luento alkuviikosta ja loppuviikosta toinen tunti, practical lesson, jossa asioita käytiin käytännönläheisemmin, esimerkiksi harjoiteltiin lastojen valmistusta, tutustuttiin arviointimenetelmiin tai tehtiin case-tehtäviä. Rakenne oli selkeä, sillä jokaista aihetta tuli käsiteltyä kokonaisen viikon ajan.
Hong Kongissa toimintaterapiaprosessin teorioita (MOHO, PEO, CMOP jne...) arvostetaan todella paljon. Opettajat sovelsivat niitä miltei jokaisella tunnilla, mikä on auttanut itseänikin oppimaan niiden käyttöä paremmin. Tunneilla käytiin paljon läpi myös käytännön esimerkkejä ja kuvia työelämästä. Ne auttoivat ymmärtämään asioita yksityiskohtaisesti ja paremmin, mutta samalla opiskeltavan materiaalin määrä oli suuri. Yhden luentodiasarjan pituus oli useimmiten 50-100 diaa. Joskus kolmen tunnin luennolla saatettiin käydä läpi kaksikin tällaista diasarjaa. Tämä vaati sopeutumista opiskelutottumuksissa. Yhtäkkiä sun ei tarvitsekaan tehdä omaa tiedonhakua (eikä sulla oo aikaa siihen), vaan jo tunneilta saat paljon hyödyllistä materiaalia. Joskus luennot myös saattoivat venyä pitkiksi, kun käsiteltävää asiaa oli paljon.
Etenkin ryhmätöitä tehdessä erot suomalaisessa ja hongkongilaisessa tavassa opiskella nousivat esiin, vaikka perusajatukset ammatin näkökulmasta ovat samat. Suomessa koulutuksessamme odotetaan, että palautettavilla tehtävillä on lähteenä teorioiden lisäksi tieteellistä, mahdollisimman tuoretta tutkimusnäyttöä. Teemme Suomessa paljon itsenäistä tiedonhakua ja opetus on ylipäätäänkin enemmän "problem based learning"-tyyliä. Hong Kongissa opiskelijat pyrkivät kokemukseni perusteella sisäistämään tunneilla käydyt teoriat hyvin yksityiskohtaisesti ja oppimaan knoppitiedot ulkoa. Soveltamiseen, uusien ratkaisujen löytämiseen ja tiedonhakuun tottunut ajatusmaailmani joutui törmäyskurssille 😶. Toisinaan tuntui siltä, että paikallisten opiskelijoiden oli esim. hyvin haastava tarttua ehdotuksiini, joita ei löytynytkään tunneilla käydyistä dioista. Mutta tulipas haastettua itseäänkin kun joutui selittämään ja perustelemaan näkökantojaan! Knoppitietojen ulkoa opettelu on paikallisille opiskelijoille tärkeää, sillä lukukauden päätteeksi on aina koeviikot ja kokeissa saatetaan kysyä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Koulumenestys ja arvosanat vaikuttavat suoraan työnsaantimahdollisuuksiin, joten paineet pärjätä ovat nähtävissä. Myös työelämä on erilaista kuin Suomessa. Hong Kongissa asiakkaita saattaa olla jopa 30-40 päivässä, kun Suomessa vastaava määrä on alle kymmenen. Monia kymmeniä asiakkaita tavatessa ei ole aikaa kerrata teorioita, vaan ammattitaidon on oltava vahva. Mietin kuitenkin, että onko oikeasti mahdollista sisäistää asiat, jos tärkeintä on oppia asiat ulkoa kokeita varten.
Pohdin kriittisesti monet kerrat sitä, mikä tieto on sellaista, jota tulen tarvitsemaan omassa työssäni Suomessa ja mikä tieto on tarpeetonta. Miksi minun tulisi opetella tällaisia yksityiskohtia ulkoa, kun samat asiat on kirjoitettuna ko. arviointimenetelmän käsikirjaan? Kuuluuko tämä toimintaterapeutin työnkuvaan vai tekeekö nämä arvioinnit Suomessa fysioterapeutti? Mikä on sairaanhoidon ja kuntoutuksen ero tässä tilanteessa? Pohdimme näitä asioita monesti myös toisen JAMK:sta tulleen toimintaterapeutti-vaihtarin kanssa. Oli hyvä kun sai ihmetellä asioita jonkun kanssa. Monesti myös totesimme sen, että Hong Kongissa vietetyt kuukaudet ja sieltä saatu tiedon määrä ovat meille korvaamaton hyöty työelämässä Suomessa. (Myös Joona on pitänyt vaihtoaikana blogia, se löytyy täältä)
Vaikka kritisoinkin useasti opiskeltavien asioiden ja yksityiskohtien määrää, on se kaikki vahvistanut omaa ammatti-identiteettiäni ja erityisesti tieteellistä näkökulmaa. Mielestäni olisi hienoa, jos Suomessakin painotettaisiin enemmän toiminnan tieteen termiä opintojemme yhteydessä, vaikka opetusta annetaankin yliopiston sijasta ammattikorkeakoulussa. Toiminnan tiede on kuitenkin se mihin työmme perustuu joka tapauksessa. Se ei ole yksittäinen oppiaineensa, vaan koostuu eri osa-alueista, kuten anatomiasta ja fysiologiasta, kinesiologiasta, psykologiasta ja lääketieteestä. Näiden osa-alueiden vaikutusta toimintaan ja toimintakykyyn toimintaterapeutti käyttää työnsä pohjana, kun valitsee sopivaa kuntouttavaa toimintaa ja tähtää asiakkaan kanssa toimintakyvyn parantamiseen. Luennoilla saimme paljon tietoa myös siitä, mitkä olisivat oikeita interventiokeinoja ottaen huomioon asiakkaan kuntoutumisen ajallisesti. Tämänkaltaisia selkeitä suuntaviivoja (vaikka Hong Kongissakaan ne eivät ole virallisia ohjeistuksia, vaan opettajien kokemuksiin perustuvia) on Suomesta vaikea löytää toimintaterapeutin työlle. Uskon, että yksi vaikuttava tekijä tähän eroon on se, että Hong Kongissa tietoa ja osaamista on helpompi kerätä yhteen, kun koulutusta antaa vain yksi oppilaitos ja maantieteellinen alue on pienempi, jolloin alueelliset erot jäävät uskoakseni myös pienemmiksi.
Ainiin! Jo ekalla tunnilla, jolle Hong Kongissa osallistuin, kävi ilmi, että toimintaterapeutin työnkuva on monelle mysteeri myös siellä 😃
Englanninkieli tuotti haasteita siinä, että vaikka ymmärsin asiat, ne eivät jääneet muistiini englanniksi. Puhe- ja kirjoitustaitoni ovat kuitenkin vahvistuneet paljon. Kiinaa olisi ollut myös mielenkiintoista opiskella, mutta siihen ei aivokapasiteettini riittänyt. Halusin panostaa oman alan opintoihin ja englannin kieleen, sillä alallamme käytetään paljon vieraskielistä materiaalia myös Suomessa. Suosittelen kyllä PolyU:ta toimintaterapian opiskelijoille, koska se antaa niin erilaista näkökulmaa opintoihin ja tosissaan täydentää tutkintoon kuuluvaa osaamista. Joiltakin muiden alojen opiskelijoilta kuulin, että he eivät ole saaneet kovinkaan paljoa uutta tietoa vaihdon aikana. Karkeasti jaoteltuna pidän Suomen koulutuksen vahvuutena soveltamistaitoa ja hyvin asiakaslähtöistä lähestymistapaa, Hong Kongissa vahvuutena opinnoissa on menetelmäosaaminen ja tieteellisen näkökulman käyttö.
Etenkin ryhmätöitä tehdessä erot suomalaisessa ja hongkongilaisessa tavassa opiskella nousivat esiin, vaikka perusajatukset ammatin näkökulmasta ovat samat. Suomessa koulutuksessamme odotetaan, että palautettavilla tehtävillä on lähteenä teorioiden lisäksi tieteellistä, mahdollisimman tuoretta tutkimusnäyttöä. Teemme Suomessa paljon itsenäistä tiedonhakua ja opetus on ylipäätäänkin enemmän "problem based learning"-tyyliä. Hong Kongissa opiskelijat pyrkivät kokemukseni perusteella sisäistämään tunneilla käydyt teoriat hyvin yksityiskohtaisesti ja oppimaan knoppitiedot ulkoa. Soveltamiseen, uusien ratkaisujen löytämiseen ja tiedonhakuun tottunut ajatusmaailmani joutui törmäyskurssille 😶. Toisinaan tuntui siltä, että paikallisten opiskelijoiden oli esim. hyvin haastava tarttua ehdotuksiini, joita ei löytynytkään tunneilla käydyistä dioista. Mutta tulipas haastettua itseäänkin kun joutui selittämään ja perustelemaan näkökantojaan! Knoppitietojen ulkoa opettelu on paikallisille opiskelijoille tärkeää, sillä lukukauden päätteeksi on aina koeviikot ja kokeissa saatetaan kysyä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Koulumenestys ja arvosanat vaikuttavat suoraan työnsaantimahdollisuuksiin, joten paineet pärjätä ovat nähtävissä. Myös työelämä on erilaista kuin Suomessa. Hong Kongissa asiakkaita saattaa olla jopa 30-40 päivässä, kun Suomessa vastaava määrä on alle kymmenen. Monia kymmeniä asiakkaita tavatessa ei ole aikaa kerrata teorioita, vaan ammattitaidon on oltava vahva. Mietin kuitenkin, että onko oikeasti mahdollista sisäistää asiat, jos tärkeintä on oppia asiat ulkoa kokeita varten.
Pohdin kriittisesti monet kerrat sitä, mikä tieto on sellaista, jota tulen tarvitsemaan omassa työssäni Suomessa ja mikä tieto on tarpeetonta. Miksi minun tulisi opetella tällaisia yksityiskohtia ulkoa, kun samat asiat on kirjoitettuna ko. arviointimenetelmän käsikirjaan? Kuuluuko tämä toimintaterapeutin työnkuvaan vai tekeekö nämä arvioinnit Suomessa fysioterapeutti? Mikä on sairaanhoidon ja kuntoutuksen ero tässä tilanteessa? Pohdimme näitä asioita monesti myös toisen JAMK:sta tulleen toimintaterapeutti-vaihtarin kanssa. Oli hyvä kun sai ihmetellä asioita jonkun kanssa. Monesti myös totesimme sen, että Hong Kongissa vietetyt kuukaudet ja sieltä saatu tiedon määrä ovat meille korvaamaton hyöty työelämässä Suomessa. (Myös Joona on pitänyt vaihtoaikana blogia, se löytyy täältä)
Vaikka kritisoinkin useasti opiskeltavien asioiden ja yksityiskohtien määrää, on se kaikki vahvistanut omaa ammatti-identiteettiäni ja erityisesti tieteellistä näkökulmaa. Mielestäni olisi hienoa, jos Suomessakin painotettaisiin enemmän toiminnan tieteen termiä opintojemme yhteydessä, vaikka opetusta annetaankin yliopiston sijasta ammattikorkeakoulussa. Toiminnan tiede on kuitenkin se mihin työmme perustuu joka tapauksessa. Se ei ole yksittäinen oppiaineensa, vaan koostuu eri osa-alueista, kuten anatomiasta ja fysiologiasta, kinesiologiasta, psykologiasta ja lääketieteestä. Näiden osa-alueiden vaikutusta toimintaan ja toimintakykyyn toimintaterapeutti käyttää työnsä pohjana, kun valitsee sopivaa kuntouttavaa toimintaa ja tähtää asiakkaan kanssa toimintakyvyn parantamiseen. Luennoilla saimme paljon tietoa myös siitä, mitkä olisivat oikeita interventiokeinoja ottaen huomioon asiakkaan kuntoutumisen ajallisesti. Tämänkaltaisia selkeitä suuntaviivoja (vaikka Hong Kongissakaan ne eivät ole virallisia ohjeistuksia, vaan opettajien kokemuksiin perustuvia) on Suomesta vaikea löytää toimintaterapeutin työlle. Uskon, että yksi vaikuttava tekijä tähän eroon on se, että Hong Kongissa tietoa ja osaamista on helpompi kerätä yhteen, kun koulutusta antaa vain yksi oppilaitos ja maantieteellinen alue on pienempi, jolloin alueelliset erot jäävät uskoakseni myös pienemmiksi.
Ainiin! Jo ekalla tunnilla, jolle Hong Kongissa osallistuin, kävi ilmi, että toimintaterapeutin työnkuva on monelle mysteeri myös siellä 😃
Englanninkieli tuotti haasteita siinä, että vaikka ymmärsin asiat, ne eivät jääneet muistiini englanniksi. Puhe- ja kirjoitustaitoni ovat kuitenkin vahvistuneet paljon. Kiinaa olisi ollut myös mielenkiintoista opiskella, mutta siihen ei aivokapasiteettini riittänyt. Halusin panostaa oman alan opintoihin ja englannin kieleen, sillä alallamme käytetään paljon vieraskielistä materiaalia myös Suomessa. Suosittelen kyllä PolyU:ta toimintaterapian opiskelijoille, koska se antaa niin erilaista näkökulmaa opintoihin ja tosissaan täydentää tutkintoon kuuluvaa osaamista. Joiltakin muiden alojen opiskelijoilta kuulin, että he eivät ole saaneet kovinkaan paljoa uutta tietoa vaihdon aikana. Karkeasti jaoteltuna pidän Suomen koulutuksen vahvuutena soveltamistaitoa ja hyvin asiakaslähtöistä lähestymistapaa, Hong Kongissa vahvuutena opinnoissa on menetelmäosaaminen ja tieteellisen näkökulman käyttö.
Näillä eväillä koen oloni varmemmaksi lähestyvää valmistumista ajatellen. Vaihtoonlähtö opintojen loppuvaiheessa on myös vahvistanut kiinnostusta jatko-opintoja kohtaan. On paljon asioita, joista ei vielä tiedä ja joita voisi kehittää!
Kommentit
Lähetä kommentti